Pyöräilin tänään Keskuspuistoon. Olen jo jonkin aikaa halunnut käydä tutustumassa.

Alueella ol monta ihanaa luonnonsuojelualuetta. Nautin erityisesti kävelystä Haltialan aarniometsässä. Kuulin lukemattomien lintujen laulun, vanhojen puiden lehtien havinan ja runkojen narinan. Valonsäteet tunkeutuivat lehtikaton läpi täplittäen maan kauniisti. Sammalmatto ja runsas aluskasvillisuus levittäytyivät ympärilleni. Pystyin lähes haistamaan sen kaiken vihreyden ympärilläni.

Pistäydyin myös Haltialan maatilalle. Hevoset, lehmät ja lampaat laidunsivat pellolla ja porsaita, vuohia ja kanoja sai katsella aitauksissaan. Näkemäni sai minut yhtäaikaa sekä onnelliseksi että surulliseksi. Oli ihanaa nähdä nuo tyytyväiset eläimet. Porsaat pötköttivät maassa ja kierivät onnellisina mudassa. Kanat kylpivät hiekassa ja tepastelivat pitkin aitausta tyytyväisen näköisinä. Eläimillä oli mahdollisuus elää niinkuin niille oli ominaista. Todellinen luomutila.

Toisaalta näky sai minut ajattelemaan niitä lukemattomia eläimiä, joilla ei ole mahdollisuutta tuollaiseen elinympäristöön. Ajattelin tuotantoeläimiä, jotka eivät mahdu edes kääntymään ympäri tahi tekemään mitään muutakaan joka on niille ominaista tai joka tuottaisi niille tyytyväisyyden tunteen...