Jaahas. Taas on puoli vuotta vierähtänyt. Oho.

Voin ilolla ilmoittaa, että mielialani on liidellyt jossain ylhäällä viimeisen noin kahden kuukauden aikana lähes jatkuvasti. Ennen ratkisevaa käännekohtaa alakuloa oli tosin ollut niukasti, mutta se häämötti aina lähellä. Mutta sitten, yhtäkkiä, eräs muutos elämässäni karkotti sen pahimmat ilmenemismuodot kauas.

Eli minä aloin seurustella. Aivan yllättäen eräs ihana mieshenkilö otti yhteyttä veljeni pitämien bileiden jälkeen ja ilmoitti haluavansa tavata uudelleen. Olin koooovin epäluuloinen ja skeptinen koko asian suhteen: Tuskin hän edes pitää minusta, kun omituinen persoonani paljastuu.... Ja millaiseksi hän itse edes paljastuu? Entä miten opiskeluni sujuvat jos seurustelen?

Noh noh asia johti toiseen ja jostain kumman syystä edelleen miesystäväni jumaloi minua ja minä häntä. Toki opiskelu on hieman kärsinyt, mutta esim koeviikon tulokset eivät pahemmin poikenneet totutusta.... Nyt olisi tosin paneuduttava kirjoituksiin lukemiseen, että...

Nooo ehkä ajoittainen miehen sylissä rauhoittuminen on välttämätöntä mielenyterveyteni kannalta... Toki rentoutua voi muutenkin, mutta tähän mennessä kokemani on kyllä osoittanut että juuri mieheni kanssa se onnistuu mitä parhaiten. Ennen saattaisin vain mässäillä ja tuijottaa telkkaria ja tuntea sitten huonoa omaatuntoa siitä. Mieliala kohenee, kun huomaa, että odottaa iltaa miehen kanssa samaa onnentunnetta tuntien kuin joskus saatoin tuntea vain ruokaa ajatellessani.

Suhteeni kroppaani on kohentunut huomattavasti kun on mies joka kehuu yhtenään! Totta kai edelleen irvistän läskeilleni peilissä mutta olo ei ole enää jatkuvasti sietämätön... mikä tuntuu hyvältä. Painoni on korkein sitten viime kevään mutta kestän sen. Nyt keksityn lähinnä estämään pahemman nousun. Urheiluun ei oikein riitä aikaa (tai niin siis vakuutan itselleni) mutta syötävä on, jos haluaa kropan pysyvän kunnossa... Tulos: paino ylhäällä. No, miehen mielestä olen ihana kaunotar ja voinpahan ajatuksellisesti tukeutua siihen kun ällöttää!

Toisaalta sitä myös miettii, että entä sitten jos/kun menee poikki? Kuinka selviäisin siitä? Mihin tämä ylipäätään johtaa...? Seurustelua on kuitenkin ollut vasta pari kuukautta...

Katsotaan.