Syksy on tullut. Pidän syksystä. Syksyllä taivas on syvän sininen ja kirkas. Puiden lehdet loimuavat ruskan tuhansissa sävyissä. Ilma on raikasta ja kirpeää. Se tuntuu hyvältä keuhkoissa. Kesä kuolee ja mätänee talven tieltä.

Olen suhkoot tyytyväinen elämääni. Siinä on vielä rutkasti parantamisen varaa, mutta onneksi kyseiset muutokset ovat täysin mahdollisia. Kukaan muu kuin minä itse ei voi näitä asioita muuttaa.

Juuri tämän olen oppinut. Koko kesän kestäneen itsetutkiskelun tulos: Kukaan muu ei voi muuttaa suhdettani elämääni kuin minä itse.

Ulkopuoliselta tämä tulos saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä ja huteralta, mutta kyseessä on hyvinkin tärkeä seikka. Jo pitkään olen kuin odottanut, että joku muu tulisi ja näyttäisi, miten minun tulee elää, miten tulen onnelliseksi. Olen rypenyt itsesäälissä ja itkenyt ääneti. Olen huomaamattani syyttänyt muita surkeasta olostani.

Tämä on minun elämäni, minun ongelmani.