Ihme kyllä yhdessä olemme vieläkin. Sen sijaan, että mieheni olisi säikähtänyt outoa persoonaani, hän onkin vain hullaantunut minuun entisestään! Samoin myös minä olen päivä päivältä vain entistä rakastuneempi häneen...

Mieheni myötä olen oppinut rentoutumaan jonkun toisen seurassa. Aina ennen oloni on ollut tyynein vain yksin ollessani.  Suhde on tuonut niin paljon uutta elämääni, niin paljon enemmän. Kerrankin saan mielehyvää muustakin kuin syömiseen tavalla tai toisella liittyvistä asioista!

Vuosien laihdutus ja syömisongelmat ovat vihdoin kostautuneet. Varmaahan se ei ole, mutta epäilen, että hiukseni ovat nykyään ohuemmat ja huonokuntoisemmat juuri rasvahappojen ja proteiinin puutoksesta... Joskus söin nimittäin oikeasti todella huonosti. Etenkin rasva- ja hiilarikammo oli voimakas ennen. Nykyään syön rohkeasti monipuolisesti, ja paino onkin ylhäällä. Onneksi mieheni tuen voimalla pystyn syömään melko vaivattomasti tuntematta kamalan huonoa omatuntoa...

Jonkinlainen elämänasenteen muutos olisi kyllä paikallaan. Perfektionismi on hirveän raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. On aika hieman hellittää. On tässä elämässä tärkeämpiäkin asioita kuin koulumenestys ja ruumiin paino. Jos jatkan entiseen tyyliin, kärsin työuupumuksesta ennen kuin edes pääsen työelämään.