Meillä on kaksi koiraa, kultainennoutaja ja samojedi. Molemmat ovat kovasti äitini perään, etenkin samojedi. Rakastan molempia karvapalleroitamme, mutta kumpikaan ei tunnu sillä ihanalla tavalla omalta.

Vielä joku päivä hankin oman koiran, jonka kanssa touhuta ja temmeltää. Ottaisin sen mukaan kävely- ja hölkkälenkeille. Leikkisin sen kanssa. Se nukkuisi sängyssäni, tuhisten tyytyväisenä. Kuvaisin ja piirtäisin sitä. Rakastaisin sitä. Se olisi minun.

Jos hankkisin koiran, olisi se joko monirotuinen tai sitten shiba inu. En ikinä hankkisi mitään ylijalostettua, sairasta koiraa. Shiba inu on vanha ja melko terve rotu.

Innostuin shiboista jokin aika sitten. Ensin minut hurmasi niiden ulkonäkö. Kauniit, vinot silmät, viekas ilme, syötävän suloinen naama. Tukeva, vahva ruumis. Sitten ihastuin niiden luonteeseen. Olemus on ovela, tarkkaavainen ja älykäs. Ääntely on monipuolista urinaa, lähes juttelua. Rotu on käytökseltään ainutlaatuinen, tervehdystansseineen ja shibakiljuntoineen. Siinä vain on sitä jotakin!

Vielä joku kaunis päivä...