On ikävää huomata, että ainut ihminen, joka voi tehdä elämästäni nautittavamman, on minä itse. Joudun muistuttamaan itseäni tästä seikasta silloin, kun oma elämäni ei miellytä... tai kun yksinäisyys pääsee ahdistamaan... Turhan usein vain syöksyn itsesäälin syövyreihin syyttäen mielessäni  muita tilastani.

Haluaisin olla onnellisempi. Haluaisin olla niin onnellinen, että minun ei tarvitsisi hakea onnentunnetta syömisestä... sillä on meinaan ikävät seuraukset! Ehkä kärsin vain riippuvuudesta...mitenköhän sitä sitten hoitaisi?

MIltein kaipaan koulukiireitä...